maanantai 12. toukokuuta 2014

Kävelymeditaatio räntäsateessa

Vielä parisen viikkoa sitten satoi räntää, vettä ja luntakin välillä. Niin paljon että maa oli valkea ja taivas harmaa. Suorastaan masentavaa, johan ehdittiin nauttia 20-asteisista kevätpäivistä...

Kun perheeseen kuuluu koira, on ulos lähdettävä säällä kuin säällä. Päätin ottaa tilanteesta hyödyn irti ja tunnustella miltä tuntuu kävellä räntäsateessa. Tein siis kävelymeditaation metsälenkillä.

Ulkona oli pari astetta plussaa, tuuli ja satoi räntää ja vettä vuorotellen. Puin päälleni veden- ja tuulenpitävän kuoripuvun jonka alle lämmintä vaatetta niin että tarkenee. Pipo päähän ja vedenpitävät lenkkarit jalkaan. Ja ulos.

Kun pääsin metsäpolulle, saatoin kaikesta rännästä huolimatta haistaa metsässä kevään. Se tuoksui hyvältä. Mutta vaikka metsässä miten tuoksui keväältä, ilma tuntui silti hyytävän kylmältä. Vesipisaroiden napsahdellessa huppuun tuuli pyyhki kasvoja ja alkoi hieman paleltaa. Kasvoja. Sitä mukaa kun räntä-vesisade kasteli miuta, pysyin varpaita myöten kuivana mutta kasvot saivat osansa sateesta. Aina kun tuuli osui kasvoihin, poskipäitä palelsi. Havaitsin että vesipisaroita oli jopa kiva kuunnella hupun alta, mutta kun ne osuivat poskiin ja tuuli vihelsi puhaltaen hupun pulleaksi, kasvoja kylmäsi ja huomio kiinnittyi siihen.

Hyvällä ilmalla pysähtelen usein meditaatiolenkillä paikalleni, kuuntelen luonnon ääniä ja katselen ympärilleni samalla kun koira haistelee puskia. Nyt keskityin vain eteenpäin pääsemiseen ja siihen kuinka vesi napsahteli huppuun. Polun liukkauteenkin oli toki pakko kiinnittää huomiota, muuten olisin löytänyt itseni pyllyltään maasta. 

Oli ihan hauska huomata että itse asiassa räntäsateessa tarpominen ei ollutkaan niin epämiellyttävää kuin mitä kuvitella saattaa. Sateenvarjo olisi tehnyt reissusta paremman niin naamakaan ei olisi kastunut. 

Kun keskittyy tietoisesti hetkeen, huomaa yleensä sellaisia asioita joita ei normaalissa "ajatusvilinässä" noteeraa. 

Monasti olen lähtenyt lenkille niin että joko sateenvarjo jää kotiin tai sitten jalassa on tavis-lenkkarit jotka suorastaan imaisevat veden, tai sitten lenkkihousut eivät ole vedenpitävää mallia.
Tästä kokemuksesta rohkaistuneena lähden jatkossa hieman paremmalla mielellä huonollakin säällä lenkille, täytyy vain muistaa pukeutua sään mukaan. Ja kävellä tietoisesti. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti