torstai 15. toukokuuta 2014

Arjen pieniä asioita


Työvuoroni alkavat usein jo aamukuudelta (06:00). On siis herättävä kukonlaulun aikaan, tai siis oikeastaan jo ennen sitä. Herätyskello soi tasan 04:56. Aamuni on hyvin aikataulutettu, eikä miulla ole minuuttiakaan ylimääräistä aikaa "pööpöilyyn". Tämä siksi, koska haluan nukkua mahdollisimman pitkät yöunet.

Ylläoleva kuva on napsaistu aamuauringon noustessa työmatkan varrelta. Ei hullummat näkymät, eihän?! :) Monesti tulee ajeltua tukka putkella ja niin rutiinilla että matkasta ei muista juuri mitään kun saapuu perille. Se ei liene kovin terveellistä... siispä pitäisi taas muistaa elää hetkessä, ajaa tietoisesti. :)

Voin oikeastaan ajaa kahta järkevää reittiä töihin, toinen menee keskustan läpi jolloin rantaa ei näe kuin vilaukselta, toinen taas menee rantatietä lähes puolet matkasta. Kesäisin tykkään ajella rannan kautta koska siitä tulee jo heti aamusta hyvälle mielelle sillä rakastan vettä ja luontoa. Siinä on jotain rauhoittavaa. Lisäksi kaikki ihmiset, joita työmatkan varrella näkee lenkillä tai löhöilemässä, näyttävät huolettomilta ja iloisilta. Tai sitten vain kuvittelen niin koska tunnen itseni sellaiseksi luonnon lähellä.

Ja jos iltavuorosta ajelen rannan kautta kotiin niin näkymä voi hyvällä tuurilla olla tällainen:


Saatan joskus pysäyttää auton ja jäädä hetkeksi ihastelemaan luonnon kauneutta. Luonnolla on eheyttävä voima, oikeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti