sunnuntai 10. elokuuta 2014

Luonnossa

Tähän tulee nyt tämmöinen pieni luontokuvaelma.


Mie saan hirvittävästi voimaa luonnosta. Mielestäni ikinä, ei koskaan, luonnossa ole sellaista hetkeä, näkymää tai kuvaa, etteikö siitä löytyisi jotain kaunista ja mieleenpainuvaa. No kesäisin tällaiset ovat tietysti helppoja, mutta kyllä niitä löytyy jokaisesta vuodenajasta. Aion ottaa tämän asiakseni näyttää sen teille.
Apilakuvan laitoin siksi koska siinä on mielestäni niin kivat kesän värit, tiedän että heinänkorsi on kuvan keskellä mutta en välitä siitä. :)


Luonnossa on helppo pysähtyä. Olkoot asia miten pieni tahansa, voi se olla huomion arvoinen jos sen antaa olla. Varsinkin lenkillä pysähdyn monesti ihastelemaan luonnon kauneutta, elämään hetkessä. Eli mindfulness-hetkiä lenkillä.


Onkohan tämä kasvi puolukka? En ole varma, mutta tämäkin kiinnitti huomioni hetkeksi. Kuva on tosin kesäkuulta, kuten alemman kuvan vanamotkin. Pieni on kaunista, ja näiden äärelle kannattaa pysähtyä ihmettelemään. Vanamo tuoksuukin hyvältä, joten kaikki aistit voi ottaa käyttöön. Voi vaikka kokeilla miltä tuntuu kun kasvin lehdellä oleva vesipisara koskettaa omaa sormea. Tuntuuko se kostealta, viileältä, lämpimältä, miellyttävältä? Vai joltain muulta? Hetken aistiminen voi olla yllättävän hankalaa kiireen keskellä. Joten sitä kannattaa harjoitella. Kiireettömästi. :)


Pellavansiemenrouhe

Vatsa - se on ollut miulla lähes aina kunnossa *koputtaa puuta*. Kuituja tulee syötyä melko runsaasti jo ihan normaalissakin ruokavaliossa. Mutta välillä saattaa olla päiviä, kun tulee herkuteltua enemmän nopeilla hiilareilla, varsinkin nyt kesällä kun muurinpohjalettuja ei voi vastustaa! :) Kuitujen saanti on hyvä varmistaa ja eräs helppo ja maukas lisä siihen on pellavansiemenrouhe.


Syön lähes aina aamuisin puuroa (yleensä neljän viljan tai ruis, välillä tuoreena ja välillä keitettynä) ja olenkin kokenut käteväksi tavaksi ympätä puuroon vähän lisää kuituja. Sekoitan valmiiseen puuroon pari ruokalusikallista pellavansiemenrouhetta. Se antaa kivasti rakennetta puurolle ja hauskan, ehkä hieman pähkinämäisen, vivahteen makuun.

Pellavansiemenissä on kuidun lisäksi proteiineja ja vain vähän imeytyviä hiilihydraatteja. Pellavansiemenet sisältävät myös joukon lukuisia kivennäis- ja hivenaineita. Lisäksi niissä on myös B-ryhmän vitamiineja sekä A-vitamiinin esiasteita ja näyttipä sieltä löytyvän myös K-vitamiinia. Kurkin finelistä näitä.

Kuidun suositusmäärä päivittäin on n. 25-35g päivässä. Netistä löytyy myös kaikenlaisia kuitulaskureita. Saatko sinä tarpeeksi kuituja päivässä? Itse sain 34 pistettä pellavansiemenrouheen kanssa.
http://www.leipatiedotus.fi/testit/kuitutesti



Kuva lainattu risetti.fi

torstai 3. heinäkuuta 2014

Memory foam -tyyny

Vaahtomuovia muistilla. No, eräänlaisella juu. Tässä on oikeasti sellainen superjuttu jota en pois vaihtaisi. Tyyny memory-vaahtomuovilla.



Olen luultavasti lähes koko ikäni nukkunut enemmän ja vähemmän huonolla tyynyllä. Aina sai pari kertaa yössä herätä pöyhimään tyynyä kun se on mennyt lituskaksi, vaikka sen oli illalla pöyhinyt hyvään nukkuma-asentoon. Kunnes sitten päivänä eräänä päätettiin miehen kanssa panostaa kunnon tyynyihin, tai ainakin kokeiltaisiin onko niistä mihinkään. Päädyttiin kokeilemaan memory foam-tyynyjä. Muutama yö meni totutellessa, mutta nyt pari vuotta memory foam -tyynyn kanssa nukkuneena voin sanoa että parempaa tyynyä en ole tähän mennessä kokeillut! :)


Pumpulipilviä... <3 Näistä poutapilvistä tuli jotenkin mieleen päiväunet kesäpäivänä joten laitoin kuvan tähän mukaan. :)

Suosittelen tätä tyynyä erityisesti niille joilla on tapana pyöriä öisin. Oma pyörimiseni loppui siihen paikkaan kun tyynyn vaihdoin tähän. Nykyään on jopa harvinaista että herään keskellä yötä, todella useasti herään aamulla samasta asennosta kuin mihin illalla nukahdin. Yleensä se on vasemmalla kyljellä. En myöskään enää nuku vatsallani (ennen heräsin useasti käsien puutumiseen kun olivat tyynyn alla vatsamakuulla nukkuessa).
Tyynystä voi olla myös oiva apu myös niille jotka eivät meinaa löytää sopivan korkuista tyynyä. Tyyny oikeasti muotoutuu omalle keholle sopivaksi tukien niskaa ja selkää ergonomisesti. Ja näitäkin on monen kokoisia ja jopa autoon tarkoitettuja matkatyynyjä (on sitten eri asia voiko autossa edes nukkua ergonomisesti tyynyn kanssa).

Tyynyn hankintahinta on korkeahko verrattuna "tavistyynyihin", hintahaarukka memorytyynyllä on ostopaikasta ja tyynyn merkistä/koosta riippuen n. 50-200e. Itselläni on 80 euron memorytyyny, en osaa sanoa olisiko kalliimpi tyyny parempi. Omaani olen ollut todella tyytyväinen.

Haluaisin hankkia sänkyyn myös memory foam-petauspatjan, sen verran hyviä kokemuksia on tyynystä.

memory foam -kuva lainattu:
www.groupon.fi

torstai 12. kesäkuuta 2014

Ruususuola, kristallisuola, intiaanisuola

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tutuistuin ruususuolaan noin pari vuotta sitten ja nykyään normisuolapaketti on homehtumassa kaapin perällä sillä meillä käytetään ruususuolaa. Ai miksi? Siihen on monta hyvää syytä, tässä muutama rivi tietoa ruusu- eli kristallisuolasta:

Kristallisuolassa on ihmisen keholle välttämättömiä alkuaineita ja mineraaleja, mm. kalsium, magnesium, kalium ja rauta ovat tallella hyvin imeytyvässä muodossa. Kristallisuolassa on myös mangaani- ja fosforisuoloja, kromia, kuparia, fluoria, rautaa, molybdeeniä, jodia, seleeniä ja piitä. Tavallisesta valkoisesta pöytäsuolasta on sen sijaan kemiallisesti poistettu kaikki mineraalit, vain jodia on lisätty valmistusvaiheessa. Kemiallisesti poistetut mineraalit tietysti myydään kalliilla eteenpäin esim. lääketehtaille joka myy ne eteenpäin kuluttajille purkitettuna.


Kristallisuola sen sijaan sisältää kaikenkaikkiaan 84 eri alkuainetta. Finelin sivujen mukaan 100g kristallisuolaa sisältää 5 mikrokrammaa jodia, kun taas tavissuolassa sitä on 2200 mikrogrammaa. Siinä on siis reilusti vähemmän jodia kuin valkoisessa suolassa, mutta muita mineraaleja runsaasti enemmän. Ihminen saa kuitenkin todennäköisesti kaiken tarvitsemansa jodin myös ilman valkoista suolaa, esim. maito- ja viljatuotteista sekä liharuuista. Esim. pelkästä rasvattomasta maidosta jodia saa n. 16 mikrogrammaa sadasta grammasta, eli 3 (kahden desin) lasillista maitoa päivässä tekee jo 96 mikrogrammaa eli 2/3 päivittäin suositellusta n. 150 mikrogramman tarpeesta. Tietysti jos ei käytä maitotuotteita ja on kasvissyöjä, kannattaa jodinsaanti tarkistaa.

Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut kertoa yksinomaan jodista vaan kristallisuolan muista hyödyistä.
Tärkein niistä tuossa tulikin, eli sisältää runsasti mineraaleja verrattuna tavis-suolaan. Esimerkiksi kerrottakoon että sata grammaa kristallisuolaa sisältää 20 kertaisen määrän kaliumia, rautaa 28 kertaa enemmän ja magnesiumia 5,5 kertaa enemmän kuin suolajärvisuola (johon viitataan useissa sivustoissa kun vertaillaan kristallisuolan ominaisuuksia).

Ja faktoja kävin taas tarkistelemassa finelistä (on muuten erikätevä paikka, suosittelen). Sieltä löytyi että magnesiumia on todellakin ruususuolassa 140mg / 100g kun tavissuolassa magnesiumia on vain 33mg / 100g. Kun taas raudassa ja kaliumissa ruususuola hävisi finelin vertailun, mitähän suolaa em. sivustoissa käytetään vertailuun...?

Ei se humpuukia kuitenkaan voi olla, kun niin moni terveydenhuollon ammattilainen sitä suosittelee tavallisen suolan sijaan. Muun muassa eräs ravitsemisterapeutti suositteli luennollaan laittamaan joka aamu litraan vettä 0,5tl ruususuolaa ja juomaan sen heti aamulla. Yök, suolavesi on todella etovaa :) mutta lykkään oman ruususuola-annokseni aamupuuron sekaan, en tosin ihan noin paljoa mutta kuitenkin.

Ja koska ruususuola on puhdas luonnontuote, houkuttaa se ajatuksenkin tasolla enemmän kuin valkoinen kemiallisesti käsitelty suola. Muita nimiä tälle punertavalle suolalle ovat mm. Himalajan vuorisuola ja intiaanisuola.


Ruususuola on kalliimpaa kuin tavallinen suola, sillä se louhitaan käsin Bolivian ja Himalajan vuoristoista. Himalajan suolaa kutsutaankin yleensä Himalajan vuorisuolaksi ja Bolivian suolaa Ruususuola-kristallisuolaksi. Nimi ruususuola tulee suolan punertavasta väristä joka syntyy mm. mangaanista ja raudasta.

Ruususuolaa voidaan käyttää sisäisen nauttimisen lisäksi myös monin tavoin ulkoisesti. Tästä lisää joskus myöhemmin. :)

Jos joku jäi miettimään että enpäs varmasti osta noin kallista suolaa - kilohinta noin kymmenen kertaa kalliimpi kuin tavallisella suolalla. Mutta haloo - kuinka paljon suolaa kulutetaan päivässä? Moni turhempi asia maksaa vielä enemmän! :)


Tiedonlähteinä käytetty:
http://www.intiaanisokeri.fi/index.php?sivu=ruususuola
http://www.luomuruokatukku.fi
http://www.fineli.fi
Kuvia lainattu:
http://xoco.fi
http://www.hyvinvoinnin.fi

torstai 15. toukokuuta 2014

Arjen pieniä asioita


Työvuoroni alkavat usein jo aamukuudelta (06:00). On siis herättävä kukonlaulun aikaan, tai siis oikeastaan jo ennen sitä. Herätyskello soi tasan 04:56. Aamuni on hyvin aikataulutettu, eikä miulla ole minuuttiakaan ylimääräistä aikaa "pööpöilyyn". Tämä siksi, koska haluan nukkua mahdollisimman pitkät yöunet.

Ylläoleva kuva on napsaistu aamuauringon noustessa työmatkan varrelta. Ei hullummat näkymät, eihän?! :) Monesti tulee ajeltua tukka putkella ja niin rutiinilla että matkasta ei muista juuri mitään kun saapuu perille. Se ei liene kovin terveellistä... siispä pitäisi taas muistaa elää hetkessä, ajaa tietoisesti. :)

Voin oikeastaan ajaa kahta järkevää reittiä töihin, toinen menee keskustan läpi jolloin rantaa ei näe kuin vilaukselta, toinen taas menee rantatietä lähes puolet matkasta. Kesäisin tykkään ajella rannan kautta koska siitä tulee jo heti aamusta hyvälle mielelle sillä rakastan vettä ja luontoa. Siinä on jotain rauhoittavaa. Lisäksi kaikki ihmiset, joita työmatkan varrella näkee lenkillä tai löhöilemässä, näyttävät huolettomilta ja iloisilta. Tai sitten vain kuvittelen niin koska tunnen itseni sellaiseksi luonnon lähellä.

Ja jos iltavuorosta ajelen rannan kautta kotiin niin näkymä voi hyvällä tuurilla olla tällainen:


Saatan joskus pysäyttää auton ja jäädä hetkeksi ihastelemaan luonnon kauneutta. Luonnolla on eheyttävä voima, oikeasti.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kävelymeditaatio räntäsateessa

Vielä parisen viikkoa sitten satoi räntää, vettä ja luntakin välillä. Niin paljon että maa oli valkea ja taivas harmaa. Suorastaan masentavaa, johan ehdittiin nauttia 20-asteisista kevätpäivistä...

Kun perheeseen kuuluu koira, on ulos lähdettävä säällä kuin säällä. Päätin ottaa tilanteesta hyödyn irti ja tunnustella miltä tuntuu kävellä räntäsateessa. Tein siis kävelymeditaation metsälenkillä.

Ulkona oli pari astetta plussaa, tuuli ja satoi räntää ja vettä vuorotellen. Puin päälleni veden- ja tuulenpitävän kuoripuvun jonka alle lämmintä vaatetta niin että tarkenee. Pipo päähän ja vedenpitävät lenkkarit jalkaan. Ja ulos.

Kun pääsin metsäpolulle, saatoin kaikesta rännästä huolimatta haistaa metsässä kevään. Se tuoksui hyvältä. Mutta vaikka metsässä miten tuoksui keväältä, ilma tuntui silti hyytävän kylmältä. Vesipisaroiden napsahdellessa huppuun tuuli pyyhki kasvoja ja alkoi hieman paleltaa. Kasvoja. Sitä mukaa kun räntä-vesisade kasteli miuta, pysyin varpaita myöten kuivana mutta kasvot saivat osansa sateesta. Aina kun tuuli osui kasvoihin, poskipäitä palelsi. Havaitsin että vesipisaroita oli jopa kiva kuunnella hupun alta, mutta kun ne osuivat poskiin ja tuuli vihelsi puhaltaen hupun pulleaksi, kasvoja kylmäsi ja huomio kiinnittyi siihen.

Hyvällä ilmalla pysähtelen usein meditaatiolenkillä paikalleni, kuuntelen luonnon ääniä ja katselen ympärilleni samalla kun koira haistelee puskia. Nyt keskityin vain eteenpäin pääsemiseen ja siihen kuinka vesi napsahteli huppuun. Polun liukkauteenkin oli toki pakko kiinnittää huomiota, muuten olisin löytänyt itseni pyllyltään maasta. 

Oli ihan hauska huomata että itse asiassa räntäsateessa tarpominen ei ollutkaan niin epämiellyttävää kuin mitä kuvitella saattaa. Sateenvarjo olisi tehnyt reissusta paremman niin naamakaan ei olisi kastunut. 

Kun keskittyy tietoisesti hetkeen, huomaa yleensä sellaisia asioita joita ei normaalissa "ajatusvilinässä" noteeraa. 

Monasti olen lähtenyt lenkille niin että joko sateenvarjo jää kotiin tai sitten jalassa on tavis-lenkkarit jotka suorastaan imaisevat veden, tai sitten lenkkihousut eivät ole vedenpitävää mallia.
Tästä kokemuksesta rohkaistuneena lähden jatkossa hieman paremmalla mielellä huonollakin säällä lenkille, täytyy vain muistaa pukeutua sään mukaan. Ja kävellä tietoisesti. :)

Kuukuppi - naisen elämän pelastaja! (1x / kk)

Tämä suoja on niin huomaamaton että sitä käyttäessä voi ihan oikeasti unohtaa kuukautiset! Ihan totta!

Olin jälleen hieman skeptinen kun netissä pyöriessä törmäsin tähän pieneen ihmeeseen nimeltä kuukautiskuppi, kuukuppi. Se oli joskus vuonna 2005... Luettuani kymmeniä käyttäjäkokemuksia foorumeilta (erityisesti kuukuppikunta.netistä ) päätin ostaa kupin koska kaikki oikein hehkuttivat sitä. Vain muutamat eivät syystä tai toisesta olleet tyytyväisiä kuppiin, mutta n. 99% lukemistani jutuista olivat positiivisia. Täytyyhän noin positiivisen vastaanoton saaneelle kapistukselle antaa mahdollisuus!



Miulla on pieni Lunette-merkkinen kuppi, varmasti muutkin ovat hyviä mutta valitsin Luneten sen kotimaisuuden vuoksi. En aio tässä selittää sen enempiä kupin käytöstä, siitä löytyy netistä kuvallisiakin ohjeita. Mutta sen sanon että en ikinä enää vaihda mihinkään kertakäyttöiseen suojaan, en ikinä! :)

Kupin hyödyt sen sijaan aion luetella ja tässä ne tulee:
  • ei ime kosteutta eikä hiosta kuten siteet (mielestäni tärkein hyöty!)
  • hiivatulehduksen riski vähenee
  • ei aiheuta toksista shokkisyndroomaa (tamponien käytössä on riskinsä)
  • mukava käyttää ja oikeasti huomaamaton
  • hygieeninen
  • luontoystävällinen (säästyy asettimet, puuvillat, paperit, muovit joita kertiksiin kuluu)
  • säästät rahaa (yksi kuppi kestää oikeassa käytössä vuosia)
  • tyhjennysväli jopa 12 tuntia
  • voit huoletta uida ja harrastaa mitä tahansa urheilua kupin kanssa
  • et tarvitse muita suojia kupin kanssa
  • sopii kaiken ikäisille ja kokoisille naisille, saatavilla eri kokoja
  • mahdollistaa vuodon määrän seuraamisen (kupissa mitta-asteikko)
Listaa voisi jatkaa vielä mutta eiköhän tuossa ole tärkeimmät.

Miulla oli kupin alkuaikoina suorastaan hehkutusvaihe, siis niin erinomainen keksintö tämä pieni kapistus on. Nykyisellään kun käyttö on niin rutinoitunutta, ei asiaa tule sen kummemmin mietittyä. 

Mutta sanonpa vielä että suosittelen tätä kapistusta sydämellisesti kaikille naisille! Ainoastaan jos käytät kierukkaa, kannattaa keskustella lääkärin kanssa asiasta. Muita rajoituksia ei tässä liene.

Faktoja tarkistettu ja kuva laitattu Luneten sivuilta.